Anne Huhtala, tiedottaja, Viestintä

Pitkästä aikaa pistäydyin lähipostissani. Joka muuten sijaitsee lähimmällä R-kioskilla. Ja huomasin, että paikkahan on oikea täyden palvelun talo. Samalla reissulla hoidin postiasiani, latasin junamatkat matkakorttiini, vuokrasin leffan ja kokeilin pitkästä aikaa onneani lotossa.

Kaikkien näiden lisäksi olisin voinut mm. hankkia matkavakuutuksen, kalastusluvan, pääsyliput rock-keikalle, prepaid-liittymän kännykkääni, lahjakortin kylpylään ja ties mitä vielä. Siis yhdessä ja samassa paikassa, mukavan ärrä-myyjän kanssa. Yhdellä oven avauksella. Kun ennen vanhaan näiden asioiden hankkiminen olisi vaatinut hikihatussa juoksemista ympäri kaupunkia.

Siksi en ehkä aina oikein jaksakaan ymmärtää, miksi siitä nousee niin hirveä haloo, kun Posti vaihtuu yrittäjän ylläpitämäksi Postiksi. Kun tarkkaan ottaen palvelut eivät huonone, vaan päinvastoin. Elämähän suorastaan helpottuu, kun samalla voin hoitaa monta muutakin asiaa. Ja varsinkin aukioloissa Ärrä on ihan lyömätön. Minunkin lähin Posti palvelee asiakkaitaan joka päivä aamusta iltaan, arkena ja pyhänä. Ei tarvitse turhaan stressata sulkemisajoista.

Pakko myöntää, että muistan kyllä elävästi päivän, kun Posti toi luukusta ilmoituksen että, Postini muuttuisi R-kioskille. Harmitti ja kovasti. Ajattelin, että miksi ihmeessä ne nyt meidänkin postin lopettavat ja että mitähän siitäkin nyt sitten seuraa? Mutta näin jälkiviisaana on helppo todeta, että Postihan on enemmän kuin postia, vai miten se vanha slogani menikään?

PS. Faktana vielä maininta, että Suomessa on jo lähes 60 Postia R-Kioskin yhteydessä, viimeisin tuli hiljattain Hankoon.

Mika Heijari, Postien asiakas- ja mediaviestintä

Kahdeksankymmentäluvusta muistan sen, miten vajosin Törnävänsaaren mutaan Eppujen tahdissa Seinäjoen Provinssirokissa. Muistan myös sen, että iltauutisten ykkösaiheeksi nousi Dingon hajoaminen ja sitä ihmeteltiin oikein porukalla tiedotusopin opiskelijoiden parissa. Yhdeksänkymmentäluvun alusta muistan sen, miten aloittelevana toimittajana haastattelin Tero Vaaraa kun Mamba oli tulossa keikalle kaupunkiin. Ja sitä oltiin niin rokkitoimittajaa…

Ja hei, nyt ne on taas kaikki täällä! Siis 25. tammikuuta maailmaan putkahtavassa postimerkkivihkossa. Ja livenäkin, sillä 25.1. kotimaiset rocklegendat yhdessä julkistavat rokkaavat postimerkit Helsingin Pääpostitalolla. Legendat tietty paikalla tämänpäiväisessä ilmeessä.

Eput, Yö, Popeda, Maarit, Dingo ja Mamba komeilevat merkeissä upeaan kahdeksankytäluvun retrohenkeen. Tero Vaaran ruutukuosivaatteet, Dingo- ja Yö-poikien mahtavat tukkapehkut, Paten ja Eppujen paljas pinta, Maarit hehkeänä – kuten nykyisinkin. Tästä ei enää lookki parane.

Ihan pakko kaivaa ne pölyttyneet vinyylit ja laittaa nuoruus soimaan. Nyt reppuni jupiset riimisi rupiset, Laulu meille kahdelle, Kuuma kesä, Sinä ja minä, Lauantai-ilta… Vau! Mutta sinne mutaan mua ei enää saa. Tällä iällä pääsee fiilikseen ihan kotisohvallakin.

Mari Hietala, esimies, Postin jakelupalvelut, Pohjanmaa

Parin viikon sisään on nyt nähty sitten pahimmat ääripääkelit postinjakelun kannalta. Ensin tuli lunta ja sen jälkeen järkyt pakkaset.

Lumesta kuulin kyllä enemmän valitusta kuin pakkasesta eikä se mikään yllätys edes ollut. En tiiä mikä siinä on, ettei nykyajan ihmiset viiti kolata lumia postilaatikoitten edustalta tai kokonaiset kaupungit lanata teitä auki. Uskomatonta! Pitääkö postinjakajan tuurilla yrittää päästä Yariksilla lumihangen läpi vai jätetääkö posti jakamatta? Kenelle pistetään laskut siitä, kun jäähään kiinni sinne lumeen kunnolla?

Lumipyry-keleillä ei muuten ollut pahemmin ketään kyselemässä laatikoilla, että missäs sitä on viivytty.. Yllättyneitä olivat..?

Kuvan jakaja oli eräänä päivänä joutunut työntämään pyörää lumihangessa eteenpäin. Lunta oli ollut kasassa pyörän edessä olevaan telineeseen asti. Jonkun viereisen talon pihassa oli ollut kaksi naista, joista toinen oli todennut toiselle ”eipä oo pahemmin auraa näkyny..” ja tähän sitten kommentti takas ”ei muuta ku tuo!” ja osoittanut postinjakajaa..

Tarttis varmaan tehrä jotain? Muistutuksena vielä siitä postilaatikkojen edustan kolaamisesta ja esteettömästä pääsystä postilaatikolle tämä vuoden takainen kuva Etelä-Pohjanmaalta. Voin myös luvata, että tämä ei jää tähän postilaatikkojen osalta.. jossain vaiheessa postaus parhaimmista ja huonoimmista postilaatikkomalleista!

Mika Heijari, Postien asiakas- ja mediaviestintä

Omalla peltilehmällä pääsee kaupan tai vastaavan asiointipaikan oven eteen ehkä Takahikiällä tai Huitsinkuusessa. Mutta jokainen tietää, että se onnistuu vain lottovoittajan tuurilla kaupunkien keskustoissa. Se nyt vaan on niin, että yhtälö tuhannet ihmiset+tuhannet autot+sadat kaupat/asiointipaikat eivät sisällä yhtä montaa aina vapaana odottelevaa parkkipaikkaa.

Tämän maailmanjärjestykseen kuuluvan seikan koin jälleen sisäsuomalaisen isohkon kaupungin postissa. Posti sijaitsee kaksi korttelia maailman navaksikin kutsutusta torista. Viereisellä kadulla sahaa autoa auton perään etsien parkkitilaa edes muutaman korttelin säteellä. Aurinko paistaa ja pakkanen paukkuu.

Postin rauhan rikkoo ulko-ovelta kuuluva sadattelu ja kiroilu. ”Eikö teillä ole #&?//%&! edes parkkipaikkoja asiakkaille!” keski-ikäinen miesasiakas remusi. Aina avulias henkilöstö riensi häntä vastaan selvittämään asiaa. Itsekin kiinnostuin mistä on kyse.

Syy hänen elämänsä järkkymiseen selvisi. Hän oli joutunut pysäköimään autonsa postin oven edestä laskien kolmanteen parkkiruutuun. Ei siis siihen ulko-oven edessä olevaan, eikä siihen seuraavaankaan. Ja kyse ei ollut liikuntaesteisestä tai muuten huonosti liikkuvasta henkilöstä.

On valitettavaa, että Posti ei pysty tarjoamaan kaikille 100 000 päivittäiselle asiakkaallemme pysäköintiä postin ulko-ovelle. Tässä meillä on kehittämisen paikka. Drive in -postin suunnittelu alkaa.